Kellojen siirto

Mihin ootta siirtäny kellonna? Siirsittäkö keittiön kellon makuuhuoneesehe?
Kuka piru tuallaase flataase jutu on keksiny ku kesäaika? Moon nyt niin kiukkuune ku taloonvväki o sekasi. Poika valavoo yöhön ku ei tuu uni. Äiree saa hypätä laittamassa peittoa paremmin, hakemassa maitoa, lukemassa satuja tai muuten vaan höpöttelemässä levottomalle poijalle. Mullon kaiken lisäks lenssua, pientä rajaa ny vähä noihin kellojen siirtelyihin.

Avautumista työnhausta

Rempattu on. Edelleen työnhaut voimassa. Jonkinmoista elinkeinonharjoittamistakin oon sulatellut. Keksis vaan jonkun elantokeinon,mutta eiköhän sekin vielä jostain valkene. Työnhausta on tehty tahallaan liian monimutkaista. Vaikka jonkin verran ois perehtynytkin hakuprosesseihin niin silti pitää täyttää monia lippulappusia kaikenmaailman rekrysivuilla ja hyvä ettei esittelyvideotakin jo kysytä.
Vanhanaikainen konsti paikan päällä käymisestä korvaisi monta hakupalvelinta ja hakemusta. Mutta moni työnantaja ei tähän enää suostu, vaikka vanha tapa säästäisi molemmilta osapuolilta aikaa vaikka kuinka.
Ilonaiheita löytyy elämästä silti. Harrastukset pitää aktiivisena ja oma poika. Ja tietysti puutarhassa alkaa pian kevät touhut.

Jurttaleirin päivitykset

Tosiaan remonttia tehään keittiössä ja pressut on veetty oviaukkoihin pölynsuojaksi. Pölyä tulee silti. Pressut tuo mukavasti jurttatunnelmaa ja autenttisuutta lisää se, ettei keittiö ole käytössä nyt ollenkaan. Kaikki olennainen mikä tekee huoneesta keittiön, on raasittu pois. Pinnat uusitaan ja myös keittiökaapit. Vanhat sähkövedot tehdään käyttäjälle turvallisiksi.

Palkkatöitä ei tällä hetkellä ole. Se oli pätkätyö se rupeama missä olin. Kovaa työnhakua edelleen ja pikkuhiljaa sulattelen omaa yritystoimintaa. Kun keksis vaan mihin rupiais?! Mistä sais jonkinlaisia tuloja?! Mikä olisi jatkuvaa työ- tai yritystoimintaa?

Lunta sataa ja kaffet on tälle päivää juatu. Jos siivoais pikkasen ja laittais pesukoneen pyörimään. Kotityöt siis työllistää myös. Rupian hurjaks kun laitan pesukoneenkin tanssaamaan. :-D

Tilanteet elää

Parisuhteessa asioita on työstetty ja tullaan työstämään lisääkin. Olemme palanneet yhteen. Poikanenkin touhottaa entiseen malliin ja on ominut huoneensa uudelleen omilla piirroksillaan ja askarteluilla. Ihan mukavalta tuntuu. Toivottavasti nämä hyvät muutokset ovat pysyviä.

Silmätulehdus ja kova yskä ravistelee sen verran, että olen sairaslomalla ollut pari päivää. Tänään saan tietää labratuloksista. Sen jälkeen tietää mikä pöppäräinen vaivaa nielua ja keuhkoja. Kuumetta ei ole ollut koko 4 viikon aikana kun oon yskinyt. Teen fyysistä ja hegästyttävää työtä-sen vuoksi saikkua. Yskänkohtaukset on piinallisia ja väsyttäviä jo itsessään. Mutta mikäs tässä on köllötellessä soffalla lämpimissä vaatteissa ja ihmetellessä hämärää päivää.

Voi kun tulisi lunta...

Sataa aina vaan...

Tänään pesin auton renkaat sateessa, kun ne oli jo pari päivää nurkissa rapasina lojuneet. Huuhtoutui hyvin kaatosateessa ja minä kastuin kiitettävästi. Pesun jälkeen litimärät vaatteet pois, kuumaan suihkuun ja nyt lämmintä juomaa vielä päälle. Ettei flunssa pääse tarttumaan pahemmin. Tänään on muutakin mukavaa touhua. Käydään pojan kanssa ettimässä pojan hyvälle kaverille synttärilahja ja paketoidaan se. Myös isäinpäiväkortit etsitään ja viimeistään to laitetaan postiin ne. Halloweenkoristukset on vielä seinillä, poika saa ottaa ne pois jos haluaa.

Sadepäivä

"Näin sadepäivinä meillä maalla aina nukutaan." Legendaarinen lausahdus eräästä Uuno-elokuvasta. Oi niitä aikoja. Tänään piti mennä takapihalle nipsimään pensaita. Sataa kaatamalla, on satanut jo koko aamun-ei tuolla mitään leikata. Harmi... Joku toinen päivä sitten. Muutenkin kummallista säätä tähän vuodenaikaan, +12 lämmintä. Tähän aikaan on ollut jo saman verran pakkasta. Jonkun tiedotteen mukaan, nyt on lämpimämpää kuin juhannuksena.

Tekemistä löytyy sisältäkin. Käsitöitä ja lukemista ainakin. Laitoin muutaman kynttilän tuomaan valoa ja lämpöä päivään, muuten ois liian harmaata.

Onpas vierähtäny pitkä aika viimeisimmästä kirjoituksesta. Ahdistus on helpottanut huomattavasti ja alan jo uskoa, että kyllä elämä kantaa. Antaa syksyn pimetä, ei se mua haittaa. Terapia keskustelut on auttanu pääsemään eron yli hyvin. Siis tottakai se oli kuin pieni kuolema ja sisäinen kriisi. Mutta kun ajatuksensa ja tunteensa pukee sanoiksi ollaan paremmalla puolella.

Huomiseksi olen suunnitellut puuhaa. Rivitalo asunnon aroniapensaat pitää leikata omalta puolelta ja hieman haravoida. Jos elvyttäisi pikkuhiljaa myös kuntoilu- ja valokuvaus harrastukset. Kun tällä hetkellä ei ole töistä tietoa. Olisi mielekästä tekemistä arkipäiviksi.. Tännekin voisin laitella välillä tilannekuvia.

Muutama tuttavuus on ilmeisesti alkanut karttaa mua. Ero ja työttömyyshän voi vaikka tarttua heihinkin. Siis eihän ne tartu, mutta jotenkin tämöinen ajatus on mielessä. Nyt juuri olisi hyville ystäville ja tuttavuuksille tarvetta ja aikaa. Mutta jos minnuu pitää karttaa, kiertäkää mahollisimman kaukaa ja juoskaa ihan varmuuden vuoksi. Onneksi kaikki eivät ajattele noin,ystävällistä ja kannustavaakin palautetta tulee kun kerron ongelmista rohkeasti. Niihin ajatuksiin on hyvä tukeutua.

Mutta huomiseen siis.