Tilanteet elää

Parisuhteessa asioita on työstetty ja tullaan työstämään lisääkin. Olemme palanneet yhteen. Poikanenkin touhottaa entiseen malliin ja on ominut huoneensa uudelleen omilla piirroksillaan ja askarteluilla. Ihan mukavalta tuntuu. Toivottavasti nämä hyvät muutokset ovat pysyviä.

Silmätulehdus ja kova yskä ravistelee sen verran, että olen sairaslomalla ollut pari päivää. Tänään saan tietää labratuloksista. Sen jälkeen tietää mikä pöppäräinen vaivaa nielua ja keuhkoja. Kuumetta ei ole ollut koko 4 viikon aikana kun oon yskinyt. Teen fyysistä ja hegästyttävää työtä-sen vuoksi saikkua. Yskänkohtaukset on piinallisia ja väsyttäviä jo itsessään. Mutta mikäs tässä on köllötellessä soffalla lämpimissä vaatteissa ja ihmetellessä hämärää päivää.

Voi kun tulisi lunta...

Sataa aina vaan...

Tänään pesin auton renkaat sateessa, kun ne oli jo pari päivää nurkissa rapasina lojuneet. Huuhtoutui hyvin kaatosateessa ja minä kastuin kiitettävästi. Pesun jälkeen litimärät vaatteet pois, kuumaan suihkuun ja nyt lämmintä juomaa vielä päälle. Ettei flunssa pääse tarttumaan pahemmin. Tänään on muutakin mukavaa touhua. Käydään pojan kanssa ettimässä pojan hyvälle kaverille synttärilahja ja paketoidaan se. Myös isäinpäiväkortit etsitään ja viimeistään to laitetaan postiin ne. Halloweenkoristukset on vielä seinillä, poika saa ottaa ne pois jos haluaa.

Sadepäivä

"Näin sadepäivinä meillä maalla aina nukutaan." Legendaarinen lausahdus eräästä Uuno-elokuvasta. Oi niitä aikoja. Tänään piti mennä takapihalle nipsimään pensaita. Sataa kaatamalla, on satanut jo koko aamun-ei tuolla mitään leikata. Harmi... Joku toinen päivä sitten. Muutenkin kummallista säätä tähän vuodenaikaan, +12 lämmintä. Tähän aikaan on ollut jo saman verran pakkasta. Jonkun tiedotteen mukaan, nyt on lämpimämpää kuin juhannuksena.

Tekemistä löytyy sisältäkin. Käsitöitä ja lukemista ainakin. Laitoin muutaman kynttilän tuomaan valoa ja lämpöä päivään, muuten ois liian harmaata.

Onpas vierähtäny pitkä aika viimeisimmästä kirjoituksesta. Ahdistus on helpottanut huomattavasti ja alan jo uskoa, että kyllä elämä kantaa. Antaa syksyn pimetä, ei se mua haittaa. Terapia keskustelut on auttanu pääsemään eron yli hyvin. Siis tottakai se oli kuin pieni kuolema ja sisäinen kriisi. Mutta kun ajatuksensa ja tunteensa pukee sanoiksi ollaan paremmalla puolella.

Huomiseksi olen suunnitellut puuhaa. Rivitalo asunnon aroniapensaat pitää leikata omalta puolelta ja hieman haravoida. Jos elvyttäisi pikkuhiljaa myös kuntoilu- ja valokuvaus harrastukset. Kun tällä hetkellä ei ole töistä tietoa. Olisi mielekästä tekemistä arkipäiviksi.. Tännekin voisin laitella välillä tilannekuvia.

Muutama tuttavuus on ilmeisesti alkanut karttaa mua. Ero ja työttömyyshän voi vaikka tarttua heihinkin. Siis eihän ne tartu, mutta jotenkin tämöinen ajatus on mielessä. Nyt juuri olisi hyville ystäville ja tuttavuuksille tarvetta ja aikaa. Mutta jos minnuu pitää karttaa, kiertäkää mahollisimman kaukaa ja juoskaa ihan varmuuden vuoksi. Onneksi kaikki eivät ajattele noin,ystävällistä ja kannustavaakin palautetta tulee kun kerron ongelmista rohkeasti. Niihin ajatuksiin on hyvä tukeutua.

Mutta huomiseen siis.

Nurkat vaan napsuu rivariasunnossa kun myrskyää. Ihana ja rauhallinen alue ja mukavat naapurit. Pahin ahistus on hellittänyt ja jaksaa jo vähän laskea leikkiä itsensä kustannuksella. Ja varmasti on ollut merkitystä terapiakeskusteluilla. Tuli vain seinä päälle ja totesin, etten jaksa kaikkia asioita pitää sisälläni, enkä kaikkia rankimpia asioita voi kertoa ystävillekään. Mutta valkenee taasen maailma. Töitä kun vielä löytyis...

Nyt haetaan kompassilla uutta suuntaa parisuhteeseen ja elämään muutenkin. Selkiintyyköhän tilanne yhtään perheneuvotteluissa. Huomiokyky ei oo ollut parhaillaan heinä-elokuun aikana alkuunkaan. Pojan asiat on järjestyksessä, mutta mun päänsisäiset asiat on katkeransuloisessa kaaoksessa. Oon yrittänyt ulkoilla ja voimistella mahdollisimman paljon, jotta ajatukset pysyis jotenkin kuosissaan. Onneks pian on toi keskusteluaika,siellä saa tuulettaa mieltään kun viesti ei tunnu muuten menevän perille. Elämä on kuitenkin kohtalaisen valoista,ongelmista huolimatta. En vello synkkyydessä, vaan harrastan lempiasioita. Tuntuvat nekin hoitavan stressaantunutta mieltä.

Aurinkoista syksyä itse kullekin. :-)

Kohtuullisen hyvä todistus tuli ja valmistujaisia juhlittiin heinäkuussa. Kiirettä on pitänyt muissa valmistujaisissa, puutarhassa, kesäreissuilla ja uintireissuilla.

Puutarhassa möyriminen on niin kiirusta ja kiivasta puuhaa, että juoksin pikkusormen rystysnivelen rikki. Nyt siinä on vetoside, joten ei ole kipuja. Omassa tk:ssa sanottiin, ettei ole murtunut, mutta keskussairaalan röntgen näytti totuuden. Ei aina riitä, että katsotaan pintapuolisesti. Ajattelin itsekin,että häikkää on kun sormi ei suoristu, eikä liiku normaalisti. Mutta nyt on ok, vaikka veto saa olla vielä n.3 viikkoa.

Ohi on opinnot ja todistus tulee kesäkuun lopulla. On tätä "joutilaisuutta" odotettukin. Kotona on tietenkin hommaa ja työnhaun käynnistämisessä on hommaa. Lämmintä piisaa onneksi, voi olla vaikka koko päivän ulkosalla. Kaffen jälkeen pitää leikata siimaleikkurilla sellaiset paikat mihin en eilen uskaltanut ruohonleikkurilla, kivikkoihin nääs. Uikkarit ylle,aurinkoöljyä pintaan niin saa ilmaisen rusketuksenkin kenties.

Onpas ollut piiiiiiitkä tauko plokittelussa. Syy on selkeän yksinkertaisesti kiireinen opintoaikataulu. Mutta nyt on enää kaksi kurssia jäljellä ja niiden oppimistehtävät. Viimesiä viiään ja lujaa. Uskomatonta, että opinnot on tässä vaiheessa. Synkkä vaihe on jo takana, onneksi. Ihan pikkasen uskaltaa jo hengittää ja löysätä.

Antihistamiinit on otettu taasen käyttöön. Muuten ei pysty nauttia ulkoilmasta. Myös salille oon uskaltautunu uudelleen viime aikoina kun ajankäyttö ei oo enää niin hektistä. Ihan mukavaa vaihteeksi. Pian täytyy myös keskittyä töiden hakuun/metsästykseen.

Lämmintä ja kaunista on lakeuksilla edelleen. :-)

Joka keväinen lenssu senkun jatkuu vaan. Ja sitkeä yskä. Perjantaina sain aikaiseksi käydä fysioterapiassa. Minkähän takia oon pitkittäny sitä näin kauan. Aikamoiset jumit on kuulemma selässä, rintarangassa,niskassa hartioissa ja takaraivolla. Ei oo ihimekään jos on särkeny ihan vähän vaan. Ensimmäinen mankelisessio laukaisi päänsäryt ja rankakin antaa jopa vähän periksi. Hieno homma. Täytyy jatkaa fysio käyntejä ja täytyy itsekin venytellä, ettei hyvä hoito mee hukkaan. Muutenkin oon ollut tosi laiska itseni huoltamisen suhteen. Nyt muuttuu tahti!

Kyllä tää tästä taas

Heräsin aamulla sateenropinaan. Se on sitten kevät. Särytkin paljastui migreeniksi ja vaikeaksi jännityssäryksi. Paikat on tuhannen juntturassa. Kävin eilen lääkärissä ja sain lähetteen fysioterapiaan. Aamulla varasin ajan ensi viikolle. Kiireinen terapeutti tuumas vaan, että nyt laitetaan muija kuntoon. :-) Mikäs siinä, meen mielelläni fysioon kun sieltä saa myös itsehoito-ohjeet. Taasen kaffetta ja välipalaa.

Eilisillan tunnelmia ja tämän aamun

Eilen illalla hakeuduin päivystykseen pitkällisten päänsärkyjen takia. Heti otettiin verensokeri-normaali, verenpaine-normaali, ei rintakipuja, ei huimausta tai tunto muutoksia. Mut laitettiin kuitenkin heti särkylääketippaan ja nesteytykseen. Särkylääke suonensisäsesti auttoi huomattavasti, sain yöni nukuttua. Särkyjen syytä ei osaa kukaan sanoa vielä ääneen. Epäilyksiä on sitkeästä flunssasta basillaarimigreeniin ja reumaan. Tänään otettiin poskionteloröntgen ja iltapäivällä keskustelen lääkärin kanssa enemmän aiheesta. Oli jo toinen vastaava särkytilanne pienen ajan sisään. Haluaisin tietää mistä nää johtuu, mutta kyllä se asia aukeaa pikkuhiljaa.

Aamulla oli valoisat tunnelmat kun sain nukuttua hyvin. Tänään on tiedossa muutenkin mukava ilta, mennään poijan kanssa nukketeatteriin. Nyt istun kaffella ja ihmettelen maailman menoa muutenkin. Selaan muutaman uutislinkin ja vähän höpö-höpöä kun on kerran aikaa.

5.3.14 Sain varattua lääkäriajan huomiselle. Tuntuu,että on syytä kartoittaa särkyjen syytä tarkemmin.

Eilen oli mukava päivä, olin näyttökokeessa työpaikalla. Vähän jänskätti, mutta kaikki meni loppujen lopuksi hyvin. Työnantaja ja työkaverit suhtautuivat kannustavasti näyttökokeeseen. Työpaikkaohjaaja oli estynyt tulemasta eilen paikalle, mutta eipä juuri haitannut. Työnantaja nimesi näyttökokeeseen kaksi muuta työpaikkaohjaajaa sitä näyttöä varten, muuten asia olisi venynyt. Työkavereille asia kävi heti ja saatiin ainakin yksi koetus loppuun. Hieno homma. Nyt vielä kirjallisia raportteja päivästä kehiin. Lisää näyttökokeita on tulossa kevään aikana, mutta ne ovat sellaisia aiheita mitä oon opintojen ja aikaisempien töiden ja harjoittelujen lomassa tehnyt.

Tänäänkin oli mukava päivä. Aurinko herätti, mukava kaveri kävi lapsensa kanssa, sain palautettua iso töisen oppimistehtävän ja pian mennään poijan kanssa pihalle. Aurinko on ehtinyt piiloutua, mutta ei se haittaa. Isännälläkin alkaa parin päivän vapaat tänään. Mutta reippailemaan...

Vuosi melkeinpä vierähti edellisestä postauksesta, mutta kai tää taas tästä. Jos vähän ahkerammin päivittäis tätä. Opintojen päivitys menossa ja muutenkin vaihteeksi tuntuu, että kyllä tää elämä tästä taas kulkee etiäpäin.