Eilen käytiin luistelemassa läheisen kyläkoulun kentällä. Minäkin innostuin luistimille n.18 vuoden tauon jälkeen. Alku oli tosi huteraa vaappumista, laidoista vaan pitelin kiinni. Hikistä punnerrusta se oli. Mutta loppujen lopuksi löytyi jonkunlainen tasapaino. En olis millään malttanut lopettaa kun sain tuntuman jäähän ja teriin. Liikunnan ja ulkoilun riemua! Pieni mies ei vielä luistellut, kova yskä vaivasi, tuli muuten vain katselemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti