Onpas vierähtäny pitkä aika viimeisimmästä kirjoituksesta. Ahdistus on helpottanut huomattavasti ja alan jo uskoa, että kyllä elämä kantaa. Antaa syksyn pimetä, ei se mua haittaa. Terapia keskustelut on auttanu pääsemään eron yli hyvin. Siis tottakai se oli kuin pieni kuolema ja sisäinen kriisi. Mutta kun ajatuksensa ja tunteensa pukee sanoiksi ollaan paremmalla puolella.

Huomiseksi olen suunnitellut puuhaa. Rivitalo asunnon aroniapensaat pitää leikata omalta puolelta ja hieman haravoida. Jos elvyttäisi pikkuhiljaa myös kuntoilu- ja valokuvaus harrastukset. Kun tällä hetkellä ei ole töistä tietoa. Olisi mielekästä tekemistä arkipäiviksi.. Tännekin voisin laitella välillä tilannekuvia.

Muutama tuttavuus on ilmeisesti alkanut karttaa mua. Ero ja työttömyyshän voi vaikka tarttua heihinkin. Siis eihän ne tartu, mutta jotenkin tämöinen ajatus on mielessä. Nyt juuri olisi hyville ystäville ja tuttavuuksille tarvetta ja aikaa. Mutta jos minnuu pitää karttaa, kiertäkää mahollisimman kaukaa ja juoskaa ihan varmuuden vuoksi. Onneksi kaikki eivät ajattele noin,ystävällistä ja kannustavaakin palautetta tulee kun kerron ongelmista rohkeasti. Niihin ajatuksiin on hyvä tukeutua.

Mutta huomiseen siis.